Arrivals = Departures

Arrivals & Departures -siinä sanapari, jonka väliin mahtuu koko tunteiden kirjo ja monen monta tarinaa. Elämäni aikana olen niin monta kertaa ollut joko joko itse lähtemässä tai saapumassa, toisia lähettämässä tai vastaanottamassa että niitä kertoja ei pysty edes laskemaan...

Kolme viikkoa sitten iloitsimme ja nauraa hihkuimme onnesta kun seisoimme Arrivals-kyltin alla. Nyt oli tullut aika surra ja rutistella jäähyväishaleja Departures-kyltin alla...

Hei hei! Sinne menivät Jukka, Lilli, Julianne ja Joanna.

Departures-kyltin alle jää aina joku rannalle ruikuttamaan, nyt oli meidän vuoro.

Arrivals ja Departures-kylttien alla aina myös MATKATAVARAT

- ensinnäkin, miten niitä voikin olla aina NIIIIN paljon?

- toisekseen, ah niitä tunteita JA niitä tarinoita, jotka liittyvät matkatavaroiden pakkaamiseen, purkamiseen, raahaamiseen ja auts, katoamiseen!

Ps. Varhaisin lähtömuistoni on se, kun perheemme oli lähdössä Japaniin vuonna 1977 ja nousimme Moskovan-junaan Helsingin rautatieasemalta. Meitä oli saattamassa matkaan suuri joukko kyynelehtiviä sukulaisia ja ystäviä... 30 vuotta sitten matkustaminen ei ollut aivan niin yksinkertaista kuin nyt. Matka Suomesta Japaniin taittui ensin junalla, sitten ehtojen maatuskoiden ja elävien kanojen kera lentokoneella ja lopuksi vielä laivalla ennen kuin saavuimme Japanin maaperälle...

Matka kesti monta päivää! Eipä silloin ollut kännyköitäkään, millä ilmoitella miten matka taittuu! Joten ei ei ihme, että silloin matkalle lähteminen ja lähettäminen oli niin hurjan dramaattista.

Niinpä niin - Moni asia on muuttunut, mutta jäähyväisten jättämisen surkeus ei sen sijaan ole muuttunut miksikään...