Vuosi Malediiveilla!!!

Vuosi sitten...

Tasan vuosi sitten saavuimme Malediiveille... Kun kysytään, mikä on ulkosuomalaiselle kaikkein vaikeinta, se on ehdottomasti ikävä Suomeen! Suomesta ikävöimme saunan, fazerin sinisen, juhlamokan ja salmiakin lisäksi tietysti kaikkia rakkaitamme. Mutta onneksi on skype, mese ja sähköposti! Mutta ah ja voih sitä ihanaa päivää, kun pääsee taas rakkaaseen, raikkaaseen ja rehelliseen Suomeen! Meitä taitaa vaivata täällä jo aikamoinen Suomi-ikävä...

Suomesta lähdettiin vuosi sitten haikeissa tunnelmissa.
Lentokentälle jäivät vilkuttamaan mm. Raija-mummu, Antti, Liinu ja Hansku...Lähtöpäivän aamuna oli Toijalassa 32 astetta pakkasta

ja Helsinki-Vantaan lentokentälläkin hirmuinen lumimyräkkä.

Hei hei Suomi...

Tasan vuosi sitten, Raijanpäivänä 2007,

saavuimme tänne saarille +32 asteen helteeseen.Tunnelmat tervetulopalmun alla olivat innokkaat ja odottavat. Onneksi ihminen saa elää vain yhden hetken kerrallaan, eikä tiedä huomisesta. Olisimmekohan jaksaneet hymyillä näin onnellisina, jos olisimme tienneet mitä kaikkea edessämme olisikaan... Kuvassa Anne, Niksu ja Anna. Kuvaajana Sami.

Tiivistettynä...

Kulunut vuosi on ollut täynnä uskomattomia kokemuksia ja vielä uskomattomampia tarinoita! Uusille blogin lukijoille lyhyt kertaus: helmikuussa saavuimme Malediiveille ja aloimme odottamaan asunnon remontin valmistumista (jonka siis piti olla valmis kun tulimme tänne!). Helmikuun lopussa muutimme Shivnee Villaan Vilingiliin. Muuttotavarat Suometa saapuivat maaliskuun puolivälissä. Saimme häädön asunnosta maaliskuun lopussa. Huhtikuu oltiin evakossa (ja Anna viisumin uusimismatkalla Bangladeshissa) ja odoteltiin Velifah-asuntomme remontin valmistumista (jonka piti valmistua 3 päivän päästä =venyi kuukaudeksi). Toukokuussa pääsimme muuttamaan remontin keskelle. Anna-kotiopettaja palasi Suomeen heinäkuussa. Velifahissa asuimmekin sitten puoli vuotta, ja marraskuun lopussa muutimme pääkaupunkisaarelle Jenin Residenciin. Blogiarkistosta voitte lukea tarkemmin tunnelmia....

Oppia ikä kaikki

Ensimmäinen vuosi uudessa kulttuurissa on aina se haastavin... Mutta vuodessa ollaan aika hyvin päästy sisälle tämän maan kulttuuriin. Nyt jo helpottaa... On ollut opittava hyväksymään "ehkä huomenna"-elämäntyyli, mikä tarkoittaa sitä, että asiat etenevät hitaasti ja epävarmasti. Myöhästymiset ja pitkittymiset ovat arkipäivää, "what to do?" olankohautuksen saa vastaukseksi jos penää että miksi jokin mättää. Ota siinä sitten rauhallisesti, kun suomalainen menisi jo eikä meinaisi!

Malediivitko kehitysmaa?
Kuilu turistisaarten upeiden puhtaiden hiekkarantojen ja paikallisten ihmisten asuttamien saarien välillä on käsittämättömän suuri: jos vierailee vain turistisaarten luxus-resorteissa, ei voisi uskoa, että Malediivit on alimmalla tasolla kehitysmaalistoilla. Jopa Intiaakin alempana... Kehitystyötä ja haasteita riittää.

Päiväntasaajan edut
Vaikka arkemme onkin kaukana "paratiisirannoista" niin jotain hyvää sentään täältä löytyy... Koko perheemme nauttii siitä, että läpi vuoden on lämmintä ja että silloin tällöin pääsee sukeltamaan, snorklaamaan ja kaloja bongaaminaan... ! Ja vielä se superhyvä juttu: sukulaiset ja ystävät haluavat tulla meitä tänne mielihyvin tapaamaan! Malediivit houkuttelevat jostain syystä.... samanlaista tunkua meille ei ollut silloin kun asuimme Bangladeshissa...

ps. Oikein ihanaa Raijanpäivää!!!