Tänään nimipäivää juhlii Kukka ja Floora. Ja ihan syystä!! Kevät on pökerryttänyt minut ihan täysin. Aamu alkoi konttaamalla kameran kanssa ihailemalla keijuperspektiiviä Kariniemen arboretum/Lanu-puiston metsikössä, joka on ihan kotimme nurkalla... 
Metsän keskellä tuli vastaan suuri mötikkä, jota aluksi tiirailin epäuskoisena että mikä ihme se on... onko se paksu epämuodostunut puunrunko vai mikä ihme? 
Mötikän edustalla oleva kyltti kertoi kyseessä olevan veistos nimeltään Läpi harmaan kiven. Seisoin veistoksen juurella ja pohdin, että niinpä... 
Veistos kuvaa täydellisesti sitä mitä olen käynyt viime talven aikana läpi. Olen sukeltanut läpi harmaan kovan kiven!
Tunnelma metsässä oli suorastaan riemukas,
mutta samalla taianomainen.. 
linnut lauloivat sydämensä kyllyydestä... 
tuhannet valkovuokot kukkivat suurina mättäinä... 
vihreän eri sävyt säihkyivät toinen toistaan upeampina... 
Viimeksi ollaan oltu keväällä Suomessa vuonna 2005. Joten eipä ihme että kevään ihme saa pään pyörälle!! Ja etteikö Suomi olisi eksoottinen ja kummallinen?
Tämä silmuhässäkkä kasvaa suomalaisessa metsässä, vaikka sen voisi kuvitella jonnekin trooppiseen aasialaiseen puutarhaan..
Anne; aivan UPEITA kuvia. Henkeäsalpaavia suorastaan. Onko Suomessa oikeasti noin kaunista :)
VastaaPoistaHei Salla! Kiitos kommentista!! Kylläpä vaan on Suomesta, joka ikinen kuva!! Eikö olekin kaunista... kauneus on katsojan silmässä. Mun ehdoton lempiharrastus on tallentaa sitä kauneutta kameralla... Parhaat kuvat syntyvät muurahaisperspektiivistä ylös kurkistaen tai sitten oikein oikein läheltä zoomaamalla... ;) Anne
VastaaPoistaOletpas saanut hyvin kauniin kevään kuviin. Minäkin haluaisin ehtiä, mutta töitä on niin hyvin, ettei aikaa jää edes kaikelle pakolliselle. Kuka siivoaisi meillä?
VastaaPoistaTuo edellinen anonyymi olen minä, Sari Toijalasta
VastaaPoista