Viisi kirjainta

Vuosi sitten tulimme innoissamme kauan odotetulle ja hartaasti kaivatulle kahden kuukauden Suomilomalle. Loma oli ihana ja virkistynein mielin pakkasimme heinäkuun lopulla laukkuja palataksemme takaisin kotiin Malediiveille. Mutta juuri paria päivää ennen kotiinpaluuta yksi viisikirjaiminen sana muutti suunnitelmat jotka oli tehty jo monen vuoden päähän... Matkalaukkuja ei purettukaan Malessa. Ne purettiin pelonsekaisin ja järkyttynein mielin Lahden Ankkurissa. Edessä olisi jotain mihin kukaan ei koskaan haluaisi omalle kohdalleen: taistelu sitä kaikkein hirveimmän kuulosta tautia vastaan. Syöpää vastaan.

"Paljon on aihetta lapsella kiittää" laulun sanojen myötä kävimme äsken suklaamansikkakermakakun kimppuun. Juhlaan on monta syytä! Ensi viikolla vietän synttäreitäni, mutta se mitä minä nyt juhlin on se, että sytostaattihoidot ovat OHI. Viimeinen sytokoktaili tiputeltiin toukokuun lopussa. Olen saanut parhaan mahdollisen hoidon, nyt ei voi kuin ihmetellä lääkärin kirjoittamaa T-todistusta ja sitä, että olen todellakin terve. Työkykyinen. Ihmeellistä. Syöpä on poissa.

Tällä hetkellä tulevaisuus on täysin auki. Missä asumme syksyllä? Mitä työtä teemme? Missä? Todennäköisimmin Suomessa?? Sillä pitkän harkinnan jälkeen teimme vaikean päätöksen, että emme lähde Nepaliin. Samin matka huikeisiin maisemiin oli oikein onnistunut, kuvia matkalta laitamme tänne blogiin myöhemmin.

Edessä on nyt tyhjä sivu. Kirjoitan siihen viisi kirjainta: T E R V E ... Niin, tervepä terve -tervehdyksellä tervehdin teitä blogin lukijoita iloisin ja kiitollisin mielin. Luottavaisena, vaikka inhimillisesti niin moni asia avoinna onkin. Se on kuitenkin varmaa, että ensi viikon kirmailen rakkaan siskoni kanssa Rhodoksella...