Suo mulle maja rauhaisa...

Sunnuntaina kävimme metsäretkellä. Reppuun pakattiin eväät ja päälle kahisevat tyyli-lyyli-tuulipuvut ja jalkaan lenkkarit. Aurinko paistoi täydeltä terältä siniseltä taivaalta... Ilma oli raikas, lämpöä noin 10 astetta.

Viime kesänä Japanissa keräsin veljentyttärieni kanssa kiviä rannalta, etenkin sydämenmuotoisia kiviä. Silmä tottui nopeasti bongaamaan sydämiä ja niinpä nytkin osui sydämen muotoinen kivi silmään. Ja eikös se koivunlehtikin näytä ihan sydämeltä? Kauneus todellakin on katsojan silmässä! Vielä löytyi jokunen mustikkakin suuhun napattavaksi...

Ja syksyn klassikko, kärpässieni, jota vain ihaillaan. Ei suuhun napsittavaksi!

Ja eikun pitkospuille ja suolle!

Suo siellä, vetelä täällä...Ihana Suomen syksy... niin raikas, niin puhdas, niin kaunis! Mitä mahtoivatkaan olla nämä matalat varvut, jotka tuoksuivat pakahduttavan ihanasti pihkan, mentholin ja männyn sekoitukselta? Nuuh, aah, miten raikas ilma olikaan! Ja silmä lepäsi maisemissa... avara suo vaihtui metsäksi, ja pian olimmekin jo nousemassa kohti kallioita. Suuret kuuset kasvoivat polun vierellä... Sami ja Niko kapusivat ensimmäisinä kalliolle...

ja eiku eväät esille! Miten sitä voikaan eväsleipä, kahvi ja kaakao maistuakaan niin hyvältä kun niitä syö ulkoilmassa?

Suomalaista klassista muotoilua Kerhopullo... :)

Sininen taivas, valkoiset pilvet, tuulessa humisevat puut. Aah. Nostipa sitten katseen puiden latvoissa leikkiviin auringon säteisiin tai viipyilipä katse sitten maan pinnan juurakoita seuraten, silmä ja sielu lepäsi. Suolta löytyi "maja rauhaisa"...

Oi jospa oisit saanut olla mukana...