Päivä tosin alkoi vähän turhan vauhdikkaasti, sillä Niksu pudota molskahti mereen lautalta!
Kuljemme päivittäin monta kertaa ferryllä kotisaarelta pääkaupunkisaarelle. Joka kerta Niko haluaisi matkustaa ferryn keulassa, muiden istuessa tyynesti matkustamon penkeillä. Olemme monta kertaa varoittaneet Niksua menemästä ferryn keulaan liian aikaisin. Ihmiset täällä kun istuvat kiltisti paikallaan siihen asti kunnes ferry on kiinnittynyt laituriin...
Mutta mutta: Niksu kun haluaisi olla aina se ensimmäinen, joka hyppää ferryltä laiturille. No, tänä aamuna keulassa oli kärkkymässä kaksi pellavapäistä poikaa, molemmat yhtä innokkaita olemaan ensimmäisenä laiturilla...
Mutta kuinkas kävikään: Niksun yrittäessä olla Eliasta nopeampi, Niksu loikkasikin suoraan mereen, onneksi ferry ei tullut päälle! Eliaksen isä hyppäsi Niksun perään, hän kun ensimmäisenä huomasi vain toisen pojista olevan kannella. Myös ferryn toinen kuljettajista sukelsi pää edellä pelastamaan Niksua.
Niksu ei mennyt yhtään paniikkiin, vaikka veden varaan jäikin, vaan uida polskutti pinnalla... Miehet auttoivat märän pienen miehen takaisin lauttaan. Ei tainnut olla eka kerta kun joku putoaa mereen ferryltä. Niksu selvisi parilla naarmulla ja säikähdyksellä. Ainoa harmi oli se, kun varvastossut ja hattu putosivat mereen myös...
Ei siinä ehditty sandaaleita eikä hattuja pelastamaan, sillä meillä oli hurja kiire ehtiä Giravarun lauttaan. Olimme koko konkkaronkka (tanskalaisilla on neljä lasta: kaksi poikaa, 8v ja 5v, ja 2-vuotiaat kaksostytöt) matkalla kohti Giravarun hotellisaarta... Ei kun Niksulta märät vaatteet pois ja istumaan pyyhkeen päälle taksiin ja ehdimme kuin ehdimmekin hotellisaaren kuljetukseen.
Päivä alkoi vauhdikkaasti, mutta jatkui onneksi rauhallisesti. Niksua harmitti kovasti se, kun varvastossut ja hattu jäivät mereen, mutta unohti pian mielipahansa kun pääsi uudestaan sukeltamaan mereen Giravarulla. Tällä kertaa tosin ihan aiotusti ja harkiten ja luvan kanssa!
Tässä kuva, jossa näkyvät Niksu, Elias ja Eliaksen isä Joonas. Niksu on tuo, jolla on orassi paita. Hyvin vapaasukeltaa Niksu jo ainakin kolmeen ja puoleen metriin! Eliaksen isä harrastaa vapaasukellusta ja hän kehuikin Niksua luonnonlahjakkaaksi sukeltajaksi.Rohkeutta ainakin Niksulta löytyy...
Päivän aikana taisi Niksu viihtyä enimmäkseen veden pinnan alapuolella, vaikka toki välillä pojat tekivät myös hiekkalinnoja rannalla.
Päivä päättyi ihan onnellisesti, vaikka Niksun aamulla mereen pudonnutta hattua emme enää takaisin saaneetkaan. Minne lie virta sen vie... Varvastossut sentään oli joku pelastanut merestä, ne odottivat meitä iltapäivällä Vilingilin ferryn terminaalissa kun olimme palaamassa kotisaarelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit lähettää kommentteja ja omia kuulumisiasi suoraan Annelle sähköpostiin etunimi.sukunimi at hotmail.com Kiitos!