Simokivaa

Tulis jo! Kiemurteli Niksu kaiteella viime sunnuntai-aamuna... Simoa on tänne odotettu kuin kuuta nousevaa!

Ja voi sitä hymyä, kun "Simot" sitten ovista ilmaatuivat!

Ei muuta kuin tervetulo-palmun alle potrettiin ja dhonin kyytiin ihmettelemään hellettä ja turkoosia merivettä!

Vaikka kotisaari näkyykin lentokentälle, matka sinne kestää tunnin: ensin lautalla Maleen, sitten sieltä taksilla toiselle puolelle saarta ferryterminaaliin, sieltä jälleen lautalla kotisaarelle. Seuraavaksi seuraa leppoisa kävely (=lue matkalaukkujen raahaaminen perässään hiekkaisella ja epätasaisella katukivetyksellä) saaren toiselle laidalle ja ah- sitten viimeinen ja hikisin rutistus: päivän jumppahetki eli matkalaukkujen raahaus neljänteen kerrokseen...
Ja tadaa, ollaan meillä kotona!

Niksulla ja Simolla ei kauan nokka tuhissut kun olivat jo vaihtaneet uimavermeet niskaan. Ja molskis, sinne menivät: Niksu ja Simo hyppimään jettyltä mereen! Jettyllä (eli satama-altaan laiturilla) on pojat käyneetkin ahkerasti! Ja kalaankin pojat pääsivät kun kävimme projektisaarella. Yökalastusretken herkullisia saaliita saimme ihmetellä (ja kauhistella) ruokalautasilla. On kyllä aikamoisen pahannäköiset hampaat tällä fisulla, jonka Sini veti veneeseen.


Ystäviemme vierailu tuli meille oikeen hyvään saumaan, sillä hyvässä seurassa ei jaksa eikä viitsi vetää herneitä nenään tuosta homeisesta kylppäristäkään tai siitä että katon korjaajia ei ole näkynyt vielä lainkaan.

Eipä liene kenellekään yllätys, että olemme ihan tosissamme nyt etsimässä uutta kotia pääkaupunkisaarelta.


Ps. Kiitos kaikille pakettien lähettäjille: kaksi pakettia tuli A:lta, yksi Iitulta ja yksi Hanskulta. N.B:n lähettämä paketti ei ole vielä tullut, mutta odotellaan... ;)