Mamma ja Memma
Heinäkuussa tuoksuu vastaleikatulta ruoholta. Vastahan se leikattiin ja taas pitäs ajaa nurmikko! Kipitän paljain varpain postilaatikolle, hiekkatie paljaiden varpaiden alla tuntuu tutulta. Taivas näyttää siniseltä, pilvet valkoisilta pumpulipompuloilta. Pääskysten kimakka kirmailu kuulostaa niin tutulta. Joka ilta ihmettelen niiden ääntä ja hymyilen.Olen Suomessa! Ja vielä löytyi pelto jolla oli heinät seipäillä! Oi ihanuutta!
Maisemat vilisee auton ikkunasta ohi vauhdilla. Samaa vauhtia on tämäkin kesä vilistänyt. Nopeasti, liiankin nopeasti!!!
Viikko vielä ja sitten pitäisi palata kotiin. Mitä pakataan laukkuihin? Mikä on rakkainta Suomessa? "Maaseutua ei voi tuoda", lukee keskellä peltoa. Niinpä. Ei voi Suomeakaan laukkuun pakata, vain murusia saadaan mukaan...
Ainoa, mikä kulkee aina mukana on minä, millä olen maistanut, haistanut, tuntenut, nähnyt ja kuullut. Olen tallettanut sydämen muistojen arkkuun kaikki maut, tuoksut, tuntemukset, näkymät ja äänet. Sisimmässäni kulkee aina mukana ne tunteet, joiden kautta olen aisteillani kokenut tämän kesän ja tämän hetken Suomen.
Kun suljen silmäni, voin aina palata muistoissani kauniiseen kesäpäivään kaikkine äänineen ja makuineen... Matkalaukkulapsuus on opettanut taidon ottaa "valokuvia" sisimpään.
Nauratti, kun Niko (toisen polven matkalaukkulapsi) oli oppinut taidon ihan itsekseen! Tänään teimme ihanan retken Päijänteellä veneillen Kelvenne-saareen. Istuimme jäätelöllä Kariniemen sillalla kun Niksu sanoi: "Kun sanon KUVA! tallentuu tää hetki mun kovalevylle ja sit mä voin aina palata tähän hetkeen tän kuvatiedoston kautta!". Niinpä niin. Nykylapset puhuvat nykypäivän kieltä. Kovalevyllä onkin paljon tapahtumia, tapaamisia, pitkästä aikaa nähtyjä sukulaisia (eilen oltiin häissä!) että ei ihme että Niksu valittelee, että "kohta mä meen tilttiin!"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit lähettää kommentteja ja omia kuulumisiasi suoraan Annelle sähköpostiin etunimi.sukunimi at hotmail.com Kiitos!