Mökki

Suomea helli epätavallinen hellejakso kesken toukokuun ja sen pariviikkoisen aikana imimme lämpöä ja aurinkoa sisäämme oikein antaumuksella.

Mutta kuten tiedetään, Suomessa voi kokea neljä vuodenaikaa jopa saman päivän aikana... ja kesä on lyhyt. Liian lyhyt!! Niin eipä ollut ihme että heti kun vain viime perjantaina pääsimme töistä, pakkasimme kimpsut kasaan vauhdilla ja porhalsimme tietysti sinne missä sielu lepää. Nimittäin Viialan mökille -nauttiaksemme hellejakson viimeisistä rippeistä. Säätiedotus kun lupasi (ja lupauksensa myös piti!) että sää kylmenisi jälleen.

Perjantai-iltana istuin laiturilla. Lammen pinta oli peilityyni... veden lämpötila 24 ja ilmakin vielä kymmenen aikaan illalla peräti 26 astetta. Kyllä oli vaan poikaa pulahtaa veteen tynnyrisaunan löylyjen jälkeen...

Yöksi kömmimme "Jukan mökkiin" nukkumaan, ehkäpä viimeistä kertaa, sillä mökin sisätyöt alkavat olla jo siinä vaiheessa että seuraavan kerran nukutaan ihan ekaa kertaa "papan mökin" tupakeittiössä. Mutta ennen kuin mökki muuttuu luksushuvilaksi, on ihanaa nauttia aidosta mökkimeinigistä... Mutta mihinkäs se mökin ilmapiiri siitä muuttuu, vaikka talviasuttavaksi mökki muuttuukin. Ihan varmasti käki kukkuu ihan samalla tavalla, vaikka sen kukkumista ei tarvitse enää pihan huussin styroxisilla kuunnellakaan. Jos vaikka kuuntelisi käen kukkumista vaikka laiturilla. Sami tosin oli varma, että minä olin törmännyt käärmeeseen, kun huusin huussista Samia kurkku suorana..."No mitä nyt!" juoksi Sami luokseni... ja minullahan asiana kun oli vain se että "kuuletko sä, KÄKI kukkuu!!"... ^_^

Lauantaiaamu valkeni kuulaana ja kosteana. Ihana oli pannukahveja grillikatoksessa keitellä ja valmistautua kalastukseen. Oli sen verran viileää, että minä puin jalkaani jo villasukat kun hyppäsimme veneeseen. Tosiasia kun on, että Suomessa EI pärjää kesää ilman kesävillasukkia. Mutta talvipakkasilla kutomani HelloKitty-villasukat lohduttavat ja luovat oikeanlaista kesäfiilistä kun kumisaappaisiin kesällä jalkansa laittaa.

Lammella on hyvä soutamista Nikonkin harjoitella... Ja mikäs oli soudellassa, niin tyyntä kun oli. Linnut lauloivat, kaakkurit pitivät omaa kujerrustaan ja airot loiskahtelivat veteen. Vaan vaikka tunnin verran lampea ees taas soudimme, ei tärpännyt. Ei edes näykännyt. Ei kertaakaan. Minäkin uitin koko matkan samaa matoa... Ja kun laiturille päästiin, laskin onkivapani laiturille ja lähdin grillikatokseen teevettä laittamaan tulelle, Sami ja Niko pilkkomaan polttopuita. Nostin katseeni lammelle (eihän sen tyyntä pintaa voi olla ihailematta), kun huomasin, että OHO, onki on kadonnut laiturilta, se ui pitkin lampea!!

Sami ja Niko juoksivat myös laiturille. "Me tehtiin Juliannet, se on varmaan kirjolohi!" innostuin. "Eeei, se on vaan joku ahven" toppuutteli Sami. Samassa onkivapa teki äkkikäännöksen ja sukelsi niin että vapaa näkyi veden pinnalla vain puolisen metriä. Silloin sai Sami jalat alleen. "Niko äkkiä veneeseen, ota haavi mukaan. Toi ei oo mikään ahven. Sen täytyy olla kirre!". Sami souti onkivavan perään. Niko nosti vavan vedestä ja TADAA: Se oli kirjolohi!! Päivän aikana Sami ja Pappa innostuivat tekemään pihakivistä polkua mökiltä grillikatokseen. Nyt ei hiekkaa kulkeudu niin paljon mökkiinkään. Mökiltä ei taida puuhat loppua vielä pitkään aikaa, mutta ei se mitään. Pikku hiljaa hyvää tulee. On ihanaa kun on paikka, missä saa olla luvan kanssa ihan jouten, mutta josta aina löytyy jotakin puuhaa kaikille remppakuumeisille tai muuten vaan hermostuneille työstänsä stressaantuneille, jotka kaipaavat jotakin rapsuttamista, kuoputtamista, maalaamista, naulaamista, haravoimista tai pakertamista.

Ja kaiken maailman stressit katoavat maailman tuuliin viimeistään siinä vaiheessa kun istuu tynnyrisaunan lauteilla ja saa katsoa ikkunasta kuusenoksien havinaa ja lammen tyventä pintaa... Eläköön mökin tynnyrisauna ja maailman parhaat löylyt!