Purikura

Huh hellettä!! Lahdessa rikottiin tänään iltapäivällä kesän helle-ennätys: 34,8 astetta! Japanista paluun jälkeen olen ollut päivystävän päiväkodin johtajana ja johtuuko näistä aivot sulattavasta helteistä, vai kertakaikkisen terapeuttisen rentouttavasta Japaninlomasta, olen ollut töissä oikein mielellään ja suorastaan ihan lomatunnelmissa!!

Ihanaa, lämpö ja aurinko: ne sopivat totisesti minulle!!! Suomalainen kesä ei sitten mitä ilmeisimmin olekaan aina se "epävakainen ja kylmä" vaan tällaisia intiaanikesiä oikeasti on olemassa.

Tässä linkki tämän päivän iltalehden uutiseen. Sami ja Niko olivat tänään Lahden mäkihyppymontussa maauimalassa (kuva linkissä) pulikoimassa sillä aikaa kun olin töissä.

AH hellettä... ja helteen keskeltä siirrytään vielä Japaniin josta palasin jo aika päivää sitten. Nyt siis vihdoinkin pääsen lunastamaan lupauksen eli tässä postaus PURIKURASTA!!
Purikura -öö. Mistähän sitä aloittaisi. No ensinnäkin, mitä se tarkoittaa. Purikura... Hm. Nyt kyllä täytyy myöntää että en tiedä. Mutta arvaan, että se on lyhenne sanoista Print Club. Purinto Kurabu = Puri Kura ??

Purikura on siis valokuvauskone. Vähän niinkuin passikuva-automaatti, mutta ei sinne päinkään. Ei mitään niin tylsää ja puisevaa. Ei. Purikura on huvilaite, josta kuuluu naurun hihitystä, musiikkia ja jossa salamavalot räpsyvät. Purikura on pikkuruinen valokuvaushuone, jossa on kamera, näyttö ja tietysti kun Japanissa ollaan, myös pöytä, johon voi laskea tavaransa.

Mistä sitten löytää tämä Japanin ihme, Purikura? No, Purikura löytyy jokaisen japanilaisen tavaratalon yläkerroksesta, jotka ovat muuten varsinaisia mölykerroksia kaikkine piipittävine, kilkattavine ja musiikkia pauhaavine huvi-leikki-pelikoneineen. Tavaratalojen yläkerroksien lisäksi Purikuraan törmää esim. Kyoton kävelykadulla jossa Purikuralla on ihan oma liikkeensä.

Niin, Purikuraan mennään poseeraamaan erilaisiin asentoihin yhdessä kavereiden kanssa (päät lytyssä toisiaan vasten), sen oman kullan kainaloon keikistelemään tai vaikkapa ihan yksinkin Peace-merkkejä heiluttelemaan -ja sitten kone räps räps salamavalot välkkyen räpsii kuvia, jotka tuunataan jälkikäteen kosketustietokonenäytöllä tietokoneen kynän avulla. Kun valinnat, tuunaukset ja muut iloiset sydämenkuvat ja blimblimit ja kirjoitukset on kuviin lisätty, valitaan haluaako perinteiset tarrat vai lähettää kuvat esim. omaan kännykkään. Perinteitä kunnoittaen me tietysti otettiin tarroja ja liiskattiin niitä postikortteihin, joita Nipponilta lähetettiin. Tässä kuvia, jotka toivottavasti vähän selventävät asiaa jos tämä sepustus meni vähän yli... :)
Purikura-liike Kyoton kävelykadulla:
Valmiit purikuratarrat:
Purikuran tuunausta varten oleva näyttö, jossa kaksi kynää. Jos Purikuraan on mennyt kaverin kanssa, voi toinen tuunata toista kuvaa ja toinen toista...Tarrojen koon ja määrän, taustan värin jne voi siis valita lopussa kun tuunaa kuvaa.

Purikura-huoneen valot, kamera ja näyttö. Vasemmalla pöytä johon vai laskea laukkunsa poseerauksen ajaksi. Oikealla alhaalla aukko, johon syötetään maksu, josta kone käynnistyy; 400 jeniä (vajaa neljä euroa).

Kävin kuvassa yksin (kuvat aiemmin ylhäällä), mutta myös Maria-serkkuni tyttärien Finolan ja Rhonan kanssa:
Tässä lopuksi vielä kuva, jossa kanssani poseeraa Masako ja Hiroyuki sekä Lilli, Jukka, Julianne ja Joanna. Voi että meillä oli hauskaa... Purikura ON jotan niin japanilaista!! Hihii. Japanilaiset osaavat!! Tulispa Suomeenkin Purikura, niin kuin tuli kunnon japanilainen kesäkin!