Tänään istuin takan ääressä ja seurasin kuinka puut syttyivät.
Tai, siksi siinä takan äärellä piti istua kun ne puut eivät meinanneet syttyä. Ei sitten millään. Revin Ilkkaa sivun toisensa perään, ryttäsin ne palloksi ja heitin pesään. Ja odotin ja katsoin että no syttyykö se vai ei.
Takkapuut olivat kuin jostain mainoksesta: kauniita siistejä koivuklapeja valkoisella tuohikyljellä asianmukaisesti ilmavasti sissinuotiokasassa. Revin pesään sanomalehtien joukkoon myös tuohta, mutta ei niin ei.
Paperi ja tuohi toki leimahti liekkeihin, veto oli hyvä. Mutta puut mokomat, vaikka kuivia hyviä klapeja olikin, eivät syttyneet. Tuohi vain puun pinnalta vääntyi mustalle karrelle ja sitten punaisia kipinöitä päästellen sammui. Eikun lisää Ilkan vanhoja uutisia myttyyn ja pesään.
Siinä sitten istuin ja sytyttelin paperipalloja ja katsoin liekkejä. Liekkejä jotka tanssivat kauniisti hetken, mutta jotka eivät tahtoneet tarttua puihin, noihin kauniisiin valkoisiin kuiviin koivuklapeihin.
Vartin päästä olin jo luovuttaa, mutta sitten se maaginen syttyminen tapahtui. Takka loimusi keltaista lämmintä liekkiä. Puut paloivat, vihdoinkin.
Miksi puut eivät tahtoneet syttyä? Ne olivat kuivia, tuohikylkisiä sopivan kokoisia koivuklapeja. Veto oli hyvä, tuhkaluukkukin lähes tyhjä ja pesässä sopivasti puita. Mutta miksi? Mitä palamiseen tarvitaan: palavan ainee (puu) ja ilmaa tietysti eli happea. Mutta jotain vielä, nimittäin tarpeeksi korkea lämpötila! Puut mokomat oli kylmiä. Kylmä puu ei syty ennen kuin se on lämmennyt.
Tänään sytyttäessäni paperipalloja, lämmitin palelevia puupoloja. Sitten kun niillä oli sopivan lämmin, ne syttyivät.
Mistä sinä sytyt? Minä sytyn sanasta Lämpö.
Vanhat talipalat kynttilöistä auttaa takan sytyttämisessä - niitä on mulla aina iso pussillinen takan ääressä :)
VastaaPoista