Roshia ja muuta ihanaa

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Leipää, jota syömme täällä kutsuttiin Bangladeshissa nimellä ruti. Tätä happamatonta littanaa leipää kutsutaan myös monella muulla nimellä, mutta nyt malediivilaisittain siis nimellä roshi. Apulaisemme on nimennyt roshin uudelleen: ihana! Sillä ruokapöydästä kun kuuluu vähän väliä "Ihanaa"-huudahduksia... :) Äitienpäivän kunniaksi Hazza valmisti roshia, friteerattua kalaa (jota voisi luulla kanaksi!) ja paistettuja vihanneksia. Nam!

Myös tänään, vaikka äitienpäivä onkin, meidän taustamusiikkina soi ihanat remontin sulosävelet, täällä kun sunnuntai on tavallinen arkipäivä. Mutta me emme metelistä häiriinny... sillä meteli ja pauke tarkoittaa meille sitä, että mitä enemmän pauketta ja pidempiä päiviä miehet tekevät, sitä nopeammin myös se sitten loppuu! Välillä vaan on olo, että paukuttelevat siellä vain huvin vuoksi, sillä työ tuntuu etenevän etanan vauhtia. Lisäksi kaiken maailman mittarimatojen aiheuttamat viivästykset ovat kuin "koira söi läksyni"-selityksiä viivästymisille... Vaan myrkyllisen mittarimadon pistämäksi joutuu, on selvää, että työtä ei voi tehdä (tämä ei ole vitsi!)...

Mutta vaikka työnteko on hidasta ollutkin, on se myös edennyt. Yläkerran parvekkeen katos alkaa olla valmis: Parvekkeen kanvaasi-kankaat kun vaan vielä "parin päivän päästä" saadaan paikalleen, alkaa näyttää jo paljon paremmalta! Nuo valkoiset kaartuvat metallikehikot parvekkeen ovien yläpuolella siis ovat kanvaasiverhojen rungot. Tässä vielä tämän päivän tilanne vintiltä: Seiniin vielä maalia ja lattialle muovimatto! Vessaan kun vielä saadaan WC-istuin ja lavuaarit ja suihkut sekä sähkötyöt tehtyä niin alkaa olla valmista!