Jäätelönmakuiset jäähyväiset

"Musta on vaan niin inhottavaa sanoa jäähyväisiä", puolustautui Anna kun pyyhki silmäkulmiaan eilen lentokenttäsaarella katsellessamme Mirvan loittonevaa selkää. Sinne lähti ystävä, takaisin Suomen suloiseen suveen (10 astetta?).

Mirvan vierailu oli meidän koko porukalle täällä tosi merkittävä juttu: ensi kerran pitkään aikaan talossamme raikui nauru joka ikinen päivä! Jos ei muuta, niin Mirva sai aikaan sen, että taloamme vastapäätä oleva roskainen ranta tuli suorastaan rakkaaksi.

Rannasta käsin hoipertelimme painavien pullojemme kera uppeluksiin löytääksemme merenalaisen maailman huiman kauneuden. Ja Mirvaa ei rannan roskaisuus häirinnyt: "Mä voisin lillua täällä ihan koko päivän" sanoi Mirva kelluen +28 asteisessa kristallinkirkkaassa vedessä kasvot aurinkoa kohti.

Hmm, tosiaan, vesihän ON lämmintä ja kun jalassa on korallikengät suojaamassa lasinsiruilta, metellipurkeilta ja eilispäivän kalanperkeiltä, niin rannalla on suorastaan ihan ok olla.

Ja kun pääsee rannasta hieman syvempiin vesiin, tulee vastaan huima riutta, jossa kaloja uiskentelee tuhansittain -ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja se, että joutuu "pitkät vaatteet" päällä uimaan, on vaan ihan hyvä, jotta a)vedessä lillluva levä tarttuu vaatteisiin eikä ihoon b) aurinko ei pääse polttamaan kuin pohkeet...

Mirva toi meille 18 kiloa tuliaisia Suomesta. Näkkileipää ja kahvia on yhä jäljellä, mutta tärkeintä oli se, että voimme sanoa, että ystävän vierailu kevensi meidän elämisen taakkaa täällä. Mutta ei Mirvankaan tarvinnut tyhjin laukuin Suomeen palata: matkalaukussa lähti Suomeen tuliaiseksi mm. jos jonkinlaista paikallista purtavaa: mitä kummallisempia papanoita, palleroita ja pöperöitä. Ja painavimpana kaikesta: sukelluskortti!

Täällä jäähyväiset maistuvat aina jäätelöltä, sillä lentokenttäsaaren Mövempickin jätskibaari on sopivasti lohduttamassa meitä "rannalle jääviä". Jäätelöpikarillisen jälkeen maailma näytää aina kummasti jotenkin valoisammalta.