Kuhinaa pääkaupunkisaarella

Eilen lähdimme pääkaupunkiin asioille: postiin, pankkiin, kauppaan, ministeriöön, rakennuttajan toimistoon ja palaveriin saarelaisten kanssa. Mutta kuinkas kävikään: ainoatakaan taksia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ihmiset seisoskelivat taksipostilla yhtä pöllämystyneinä kuin mekin. Pian selvisi, että Malessa on taksilakko.

Taksien taksoja säätelee valtio ja taksimatkan hinta on edelleen 15 rufiaa vaikka polttoaineen (ja yleensä kaiken muunkin mahdollisen) hinta on noussut. Siksipä taksit ovat nyt lakossa.

Soitimme tutulle merimies-taksimiehelle "Kokkola-Hassanille", joka ajaa siis loma-aikoinaan taksia (antamastamme nimestä voitte päätellä sen, että hän on käynyt Kokkolassa!). Kokkola-Hassan kertoi että todellakin tilanne on niin, että taksit eivät aja. Vain yksityiset autot ja skootterit voivat liikkua.

Sami soitti seuraavaksi rakennuttajalle ja pyysi häneltä lauttaterminaalista skootterikyytiä. Ja koska skootterin kyydissä saa täällä olla vain kaksi, meidän muiden piti tyytyä palaamaan bumerangina takaisin Vilingiliin. Sami lähti yksin asioille, neuvotteluihin ym.

Eli vaikka pääkaupunkisaaren ympärysmitta on vain noin 3 kilometriä, meille ei tullut mieleenkään lähteä kävellen asioita hoitamaan. Male on niin täyteen rakennettu ja pieniä kujia täynnä, että emme edelleenkään tunne pääkaupunkia kovin hyvin. Etenkin kun suurin osa kaduista on yksisuuntaisia pieniä kujia. Lisäksi porottavaan helteeseen kävelemään lähteminen on jonkin sortin uhkapeliä.

Tänään Niko ei päässyt aamulla espanjantunnille, sillä taksilakko jatkuu. Anna ja Niko päättivät kuitenkin lähteä kaikesta huolimatta Maleen -polkupyörillään! Syy lähtöön selittyy sillä, että eilen Sami palasi pääkaupungista suuren saaliin kanssa: postilokerossa oli RV:n, Akun, Mammalta tulleen Annen syntärikortin, kotikoulun Suomi-opelta tulleen matikankokeen lisäksi KOLME paketin saapumisilmoitusta!

Niitä paketteja päättivät Anna ja Niksu siis lähteä hakemaan. Polkupyöräreitiksi katsottiin saaren rantoja pitkin kulkevat tiet. Postille asti selvisivätkin, mutta eivät suinkaan rantoja pitkin, vaan pikkukujia pitkin puikkelehtien, sillä pääkaupungissa olikin menossa jonkin sortin lakkomellakat. Ihmisiä seisoi tiellä isojen lakanoiden kanssa. Meno oli suhteellisen rauhallista ja mielenosoittajat olivat tiukasti poliisimuurin eristäminä. Suurin väkimäärä löytyi kuitenkin "pällistelijöistä", jotka suurella mielenkiinnolla seurasivat mielenosoituksen kulkua...
Annan ja Niksun pyörämatka oli kuitenkin sujunut turvallisesti, he onnistuivat välttämään pahimmat tientukkeena olleet lakananheiluttajat. Ja paketeista paljastuneet suklaalevyt (kiitos Iitu), Roope-Ankan rahanippu, purkat, Karviset ja muut lehdet (kiitos Suvi) olivat ainakin Niksun mielestä aivan mieletön juttu!

Pyöräretki sai onnellisen päätöksensä kun vielä pyörät oli saatu kannettua neljänteen kerrokseen ja hikiset pyöräilijät olivat kuoriutuneet läpimäristä vaatteistaan ja päässeet ihanaan (edelleenkin) kylmään suihkuun! Ja: sulaneet suklaat saatu turvaan jääkaappiin...

Huomenna meille tulee Suomesta mieluinen yllytysvieras (huom. em. sanassa EI ole kirjoitusvirhettä), ja jotta pääsemme ystäväämme Mirvaa vastaan, tarvitsemme erikoisluvan taksikyytiin. Voi kun meillä olisikin oma vene, niin pääsisimme suoraan kotisaarelta lentokenttäsaarelle...Mielenkiinnolla odotamme, miten tilanne täällä kehittyy ja kauanko lakko ja mielenilmaukset jatkuvat!