Kunnon lumimyräkkä

Viikonloppuna kävimme Toijalassa. Niksu nautti suunnattomasti mummun ja papan seurasta. Papan kanssa Niksu teki pihalla lumitöitä. Kolasi lunta kasaan ihan innoissaan: "Sun pitää pappa sitten hoitaa tätä linnaa ja muistaa tehdä tästä sitten isompi kasa ja myös jäädyttää sitä vedellä ja kaivaa siihen luola" oli Niksun viimeiset ohjeet papalle ennen lähtöä.

Toijalassa mummun ja papan luona on yhdessä nurkassa meidän "koti": Malediiveilta lähetetyt tavarat. Nämä muuttotavarat eivät kuitenkaan vielä mahdu pieneen luukkuumme Lahteen (49 neliötä), vaan ne odottavat siellä tammikuuta, jolloin muutamme isompaan asuntoon. Tosin vielä emme tiedä minne... Joka tapauksessa kaivoimme tavaroista esiin mm. joulukoristeita, astioita ja omat srilankalaiset haarukat ja veitset! Tällä hetkellä asumme täysin kalustetussa asunnossa, jossa on valmiina jopa astiat. Kiva on kuitenkin jotain omaa laittaa tilalle, tulee vähän kodikkaampi olo.

Vaihtelu virkistää ja nauru pidentää ikää. Vaihtelua ja naurua viikonlopussa riittikin, sillä viikonlopun varsinainen huipennus oli mun kiljaisu: "Iik, täällä on hiiri. Sami apua, isi apua, täällä on HIIIIRI!!". Istuin kaikessa rauhassa olohuoneessa katsomassa telkkaria kun yhtäkkiä hiiri-mokona vipelsi lattian poikki telkkarin alle piiloon. Lisäksi löysimme keittiön kulmakaapista papanoita ja hiiren puolisyömän muropaketin. Mistä se johtuukaan, että kestän paljon paremmin torakoita kuin hiiriä!!

Sunnuntaina lähdimmme ajamaan takaisin kohti Lahtea. Keli oli ihan kauhea, lunta tuprutti ja tuuli lujaa! Näkyvyys oli paikoittain todella huono. Maisema oli täysin mustavalkoinen.

Mummun otimme Toijalasta mukaan.

Auton perä oli ihan lumen peitossa kun pääsimme kotiin.

Keittiön ikkunakin oli ihan lumen peitossa...

Mutta lumiukko vielä urheasti pystyssä!

Tuisku oli hieman vääntänyt ukkoa kenoon. Mutta vaikka silmät ja pipo onkin lumen peitossa, on ukolla vielä suu hymyssä!