Talvihorroksessa?

Oi ihana laiskuus!! Työpäivän jälkeen on ihana tulla kotiin ja sytyttää kynttilät, laittaa musiikki soimaan ja istua höyryävä teemuki kädessä kotisohvalle.. Sen verran kevät jo hiipii kotiin, että sohvatyynyt ovat vaihtaneet väriään vaaleampaan ja Aalto-maljakoon on ilmestynyt jättinippu ah niin juuri tähän vuodenaikaan sopivia tulppaaneja. Olla möllöttää. Siinä kotonaolon ihanuus. Ja mikäs sitä on pehmeän upottavassa kotisohvassa köllötellessä kun ulkona on kylmä mutta sisällä niin suloisen lämmin. Ihailla valkoisia tulppaaneja valkoisessa vaasissa valkoiselta sohvalta valkovaaleanpunaisten sohvatyynyjen keskeltä, ulkona järkkymätön valkoinen lumipeite.

Lunta on tonneittain. Kummasti ne höyhenenkevyet lumihiutaleet ovat alkaneet painaa, jäätyä jämähtäneet kuin vitivalkoiseksi betonipeitoksi kaikkialle. Ilmankos sitä on kuin ahtojäässä sisintä myöden. Ei paista vielä kaikensulattava kevätaurinko, ei...

Ehkä sitä pitää vain viettää näitä viimeisiä talvihorroksen päiviä kaikessa rauhassa... sillä kohtahan (ihan pian, eikö niin) tuo kevätaurinko alkaa paistaa joka herättänee meikäläisenkin sitten täältä kotisohvan uumenista. Aurinko -voi kun se jo pian alkaisia paistaa! Toki tiedän myös sen, että auringonvalon myötä alan näkemään ikkunoiden miljoonat sormenjäljet sekä villiintyneen villakoirapopulaation kodin joka nurkassa - niin, myös sen armaan kotisohvan alta.

Mutta ennen sitä siemaisen vielä yhden hörppäyksellisen höyrävää teetä mymmelimukista ja otan vielä vähän lokoisamman asennon tässä rakkaalla kotisohvalla.. Home sweet home.