Siivetön mörkö

- Mun päätä kutittaa ihan hirveesti!

Seisomme kylpyhuoneessa enkä ole uskoa silmiäni. Olen juuri vetäissyt Nikon päätä tiheällä kammalla. Yhden ainoan kerran. Ja kappas vaan. Johan selvisi kutinan syy.

Täi. Oikein sellainen kunnon Täi-Äitiliini.

Voi ei.

- Samiiiiii, tuu äkkii kattoo!!

- Oho.

- Kato sen jalkoja.

Tuijotamme kaikki täitä. Se kipittelee kohti hiusharjaani. Liitskaan täin vessapaperin palasella. Krunts. Hyi yrjö. Okeeeei. Nou paniikki. Se on päätäi. Siivetön hyönteinen, ihmisen hiuksissa elävä, 2-4 millimetrin mittainen, väriltään läpikuultavan harmaa öttiäinen (paitsi toi on kyllä Kaikkien Täiden Äitien Äiti, 3-4 milliä pitkä, sellainen piiiitkä). Ravinnokseen päätäi imee verta päänahasta. Sen nuoruusmuodot ovat 1-2 mm mittaisia. Saivareet ovat mannaryynin näköisiä vaaleita noin 0,8mm mittaisia tiukasti hiuksessa kiinni olevia täin munia... Niin. Kyllä minä täin tiedän, olenhan päiväkodinjohtajana kirjoittanut tiedotteita niistä koteihin eräänkin kerran. Mutta että sitten ihan itse oman pojan päästäni löytäisin joskus täin. Niin. Että sellainenkin päivä sitten tuli eteen. Ei kiva. Ei.

Nikon opettaja lohduttelee, että tämä on jo kolmas täi-aalto mikä Nikon koulussa on menossa tänä talvena. Ja että juu, ei tänään kouluun. Vasta sitten kun pää on käsitelty täimyrkyllä.

Pakkasta on 22 astetta, hyvä. Parvekkeelle lentää kaaressa kaikki petivaatteet, sohvatyynyt, matot, pehmolelut ja toppatakit. Pyykkikoneen kita ahmaisee ensimmäisen satsin lakanoita sisäänsä pyörittääkseen ne kuudessakympissä.

Käyn töissä sen verran kääntymässä että saan peruttua päivän palaverit/delegoitua hommat eteenpäin ja kurvaan tukka putkella apteekin kautta kotiin.

Alan repiä jäisistä peitoista lakanoita koneeseen. Kotikone vetää 7 kiloa ja talon kone saman verran (talon pyykkitupa oli onneksi vapaana!!!).

- No nythän sä sait sitten hyvän syyn tehdä kevätsiivouksen, lohduttelee Lilli Feissarin chatissä.

Jep. Siivoan apinan raivolla koko armaan päivän. Pyykkikone pyörittää sekin about 14 koneellista. Tai jotain. Onneksi alakerran pyykkituvan kone on kunnon laitoskone joka pesee 60 asteen kirjopesun vain puolessa tunnissa. Ja kuivausrumpu yhdessä kuivaushuoneen kanssa pelastaa päivän sillä pyykkikoneeseen löysi tiensä myös peitot, tyynyt ja meiltä löytyvä joka ikinen pipo -ja hanska, huivi ja lapanen... Silitän tyynyliinoja hiki päässä, saunassa paistuu toppatakkeja, Nikon patjat ja vm-carpetin matto. Pelastan maton saunasta ennenkuin pohja ehtii sulaa. Ehkä vähempikin hysteria riittäisi... Pojan pää on jo käsitelty Paranixilla, koko kämppä lemuaa anikselta ja -kloriitilta. Niin. Tota öö... joo, pesin sitten lattiatkin varmuuden vuoksi kloriitilla -eeeen, en yhtään ole ollut hysteerinen yhden täin vuoksi. Tai no, olihan sillä Äiti-Täillä lapsia Nikon päässä -niitä minikokoisia "toukkia" ja sitten niitä mannaryynejä jotka ropisten kapsahtelivat alas päästä Paranix-käsittelyn jälkeen.

Kun Sami tulee kotiin koulusta, käsitellään myös meidän vanhempien päät myrkyllä. Nauru hersyää ihan väkisinkin kun katsomme toisiamme. Tukka sojottaa Paranixista öljyisenä. Selvittelemme kikatellen saunanlauteiden kaaosta ja tyynypehmoleluvilttitakkimattokasaa parvekkeella, joka on syntynyt pikkiriikkisen siivettömän hyöteisen vuoksi.

Voihan täi, minkä teit. Sait mut häätämään villakoiralegioonan rakkaan kotisohvan alta jo nyt. Vaikka kevätaurinko ei vielä paistakaan. Ei, sen sijaan lunta on tullut taas tänään noin 15 senttiä lisää. Ei. Tämä talvi ei lopu ikinä.

Mutta ei se mitään. Mieli on ihan hyvä. Hymyilyttää. Täi sai häädön. Ja kotona tuoksuu puhtaalta.

- Eikä mun päätä kutita enää!