Jihuu!

Tällä viikolla pääsemme muuttamaan omaan kotiin! Muutto, tuo perheemme ikuinen (?) operaatio on jo ties kuinka mones... sen sijaan ei huvita pätkän vertaa.  Oi muuttolaatikkoelämä!!Onneksi saadaan muuttaa kaapista kaappiin, eli ei tarvitse yhdellä ovenaukaisulla tästä lähteä kun on kaksi viikkoa aikaa ajella kahden kodin väliä. Muuttolaatikoiden keskellä jaloissa vipeltää myös yksi varsinainen Vilpertti.

Koiranpentu -ihmisen paras nauruterapeutti

Sulo -tuo pieni ihana viikarimme- oppii kaiken aikaa uutta. Hienosti osaa kulkea taluttimessa sekä tottelee käskyä istu! Sulon ehdottomasti lempipuuhaa on hepulit (eli juoksee hulluna tukka hulmuten pihalla ees taas) sekä kaikenlainen järsiminen... yön hiljaisina hetkinä onkin onnistunut saamaan säleitä irti meidän sängynjaloista. Mutta sitä saa mitä tilaa. Me "tilasimme" koiranpennun ja saimme sellaisen. Järsiminen kuuluu pentuvaiheeseen... Parasta on kuitenkin lenkittäminen. En olisi ilman koiraa metsään mennyt, ja niin olisi jäänyt monta mustikkaa suuhun laittamatta. Ihanaa kun on koira, nyt on pakko käydä happihypyillä monta kertaa päivässä. Ja mun kunto kasvaa koiran mukana!

Life is good!