161km/h lukee ruudussa, ikkunasta vilisee maisemaa ohi: puita, teitä, taloja, peltoja harmaana filminauhana. "Seuraavana Hämeenlinna, nästa Tavastehus, the next stop Hämeenlinna" sanoo ääni joka tuo mieleen muistoja 20 vuoden takaisista junamatkoista tällä samalla välillä. Niin moni muu asia on toisin; vaikka paikkakohtainen pistorasia ilahduttaakin meitä kännykällä ja läppärillä räpeltäjiä on junan penkit kovemmat, junat mitä luotettavimmin aina myöhässä. Ei silloin ennen vanhaan sinisten junavaunujen aikaan junaemännät työntäneet lentokoneen tarjoilukärryjä ja myyneet kahvia, tuoremehua ja suolapähkinäpusseja.
Harmaa aamu on muuttumassa siniseksi. Puheensorina täydessä junavaunussa sekoittuu junan humisevaan kiskojen hytkeeseen. Sinisen hetken keskeltä maisemasta alkaa erottua värejä: vihreää nurmikkoa, keltaisia koivuja.
Ostan junaemolta tuoremehun ja hymyilen. On tämä ihmisen elämä ihmeellistä ja joka päivä oppii jotain uutta...
Kaipa se tämäkin päivä piti nähdä että veeärrästä ekan kerran bloggaan mun iPhonella!
- Posted using BlogPress from my iPhone
Hei sä onnistuit bloggaan iPhonella!! :) Saat opettaa muakin skypenvälityksellä! Jookos!
VastaaPoista