Make the days count

Nikon loikka ja me GertJanin kanssa valmiina sukellukseen 2/2008

Muutama yö vielä ja pari työpäivää... ja sitten ollaankin taas siellä mistä koko blogi sai alkunsa. Päiväntasaajalla. Malediiveilla. Siellä, mikä on toisille unelmien lomakohde, mutta meille niin monen kyyneleen ja itkun kautta rakkaaksi tullut kotimaa joka merkitsee meille niin paljon enemmän!!

Malediivithan on enemmäin kuin maa. Se on meri. Sillä Malediivithan on suurimmaksi osaksi merta, 99% Malediivien pinta-alasta on merta. Nuo kristallinkirkkaat turkoosit laguunit, vitivalkoiset korallihiekkarannat ja huojuvat palmut ovat kerrassaan upeita. Mutta niin. Meille niin paljon muutakin. Sinä lukijani, käy ihmeessä klikkaamassa ja lukemassa vuosien 2007 ja 2008 blogipostauksia... kyllä se elämä onkin ollut meillä mielenkiintoista!

Nyt edessä tosin ei ole työmatka vaan loma, jonka aikana on tarkoitus tavata ystäviä ja sukulaisia (Jukan perhettä Mumbaista!) sekä tietysti sukeltaa ja snorklata ja syödä herkullista malediivilaista kalaruokaa. Loman ajaksi saamme Suomen kotiimme lumia kolaamaan ja Suloa hoitamaan mitä luotettavamman nuorenparin, joten lomalle on hyvä lähteä ja aikanaan parin viikon päästä palata.

Tosin se, mitä juuri nyt tapahtuu Malediivien poliittisella rintamalla on toki huolestuttavaa. Juuri siksi päiväksi kun meidän pitäisi Maleen saapua, on luvattu suurmielenosoitus. Saapi nähdä kuinka mielenkiintoiseksi matkamme muodostuukaan! Iloisin mielin matkaan olemme lähdössä joka tapauksessa. Don't count the days, make the days count! Elämä on lahja! Jokainen sen päivä on yhtä arvokas...

Safarivene Carinan mainoskuvissa helmikuussa 2008