Penkki tärisee samaan tahtiin alla aukeavien laskutelineen luukkujen kanssa. Kuulen kuinka pyörät kolisevat alas vingahtaen ja tunnen kuinka ne lukkiutuvat paikalleen.
Lentokone kaartaa vasemmalle, seuraan kuinka tähti sukeltaa siiven alle ja pyöreä täysikuu laskeutuu esiin. Allani välkkyvät Istambulin valot.
Jostain syystä tunnen suurta levollisiutta. Täydellistä onnea ja rauhaa: lentäminen on niin... tuttua, turvallista ja rakasta. Olen kotonani täällä pumpulipilvien päällä. Jossakin Ei kenenkään maalla, Arrivals ja Departures- kylttien välimaastossa, missä minä, Ei mistään kotoisin -oleva, koen olevani kotona ja turvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit lähettää kommentteja ja omia kuulumisiasi suoraan Annelle sähköpostiin etunimi.sukunimi at hotmail.com Kiitos!