- Ai kauheeta mikä sää/ilma/keli (just name it)!
- No niin on, inhottava. Oikea koiranilma.
- Kyllä tää vaan onkin niin masentavaa kun on niin pimeää/märkää/kylmää/koleaa (just name it)...
- Että se sitten taas jaksaakin vaan sataa/tuulla/myrskytä/tihuuttaa (just name it)...
- Hirveetä kun on niin synkkää/masentavaa/kurjaa/ahdistavaa!
* * *
Palaan töistä kotiin, kello on viisi ja on jo pilkkopimeää. Nälkä kurnii vatsanpohjassa. Ei pitäisi mennä nälkäisenä kauppaan (moitin itseäni), kun nostan kassista paula-vanukkaita. Työnnän kanankoivet uuniin, napsautan riisinkeittimen päälle. Koira istuu eteisessä pää kallellaan, luppakorvien yläpuolella leijuu puhekupla: "Siis mentäiskö pliis jo, mulla olis niinku kupla otsassa".
Huokaisen raskaasti. Syön mandariinin pahimpaan nälkääni, kiskon päälle tuulenpitävät sadevermeet ja koiralle heijastinliivin. Koiranilma tai ei, lenkille on mentävä. Itsepähän koiran halusin.
Koira jolkottaa innoissaan menemään, nuuskii puskia, nostaa tolpille koipea, heiluttaa häntää, ravistaa turkkiaan. Koiranilma tai ei, koira kiittää ja saletisti ilman koiraa en lenkille olisi lähtenyt.
Sade ropisee, lätäköt lotisee, tuuli suhisee. Kiitos koiran, raitis ilma tuulettaa mielen. Havahdun toteamukseen että minulla on sään mukaiset varusteet eli minun on lämmin ja hyvä olla. Lämpimät ja mukavat ajatukset raivaavat tilaansa takaisin. Minulla on ihania ystäviä. Ihana perhe. Mukavat työkaverit. Kiva koti ja huikea elämä. Hymyilen. Ja hassu koira.
Koiran häntä heiluu iloisesti, kuonolla kimaltelee sadepisarat. Hengitän kosteaa raikasta ilmaa syvälle keuhkoihin. Lätäkkö saappaiden alla houkuttaa hyppäämään.
Hengitä ja hengitä. Hellitä.
Annan sadepisaroiden ropista. Ropiskoon.
"Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla" (Saarnaaja 3:1)
"Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä" (Saarnaaja 3:4)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit lähettää kommentteja ja omia kuulumisiasi suoraan Annelle sähköpostiin etunimi.sukunimi at hotmail.com Kiitos!