Vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin vasta alkanut tajuta hengityksen ja hengittämisen merkityksen. Tai lähinnä siis sen miten paljon hengittäminen ihmiselle oikeasti merkitsee. Etenkin minulle, joka olen luonteeltani kuin duracel pupu, vauhti koko ajan päällä.
Ystäväni on yrittänyt opettaa minua hengittämään. Keskittymään hengittämiseen. Tiedostamaan sen että kun keskityn välillä tietoisesti rauhalliseen tasaiseen hengitykseen, myös mielen pyörteet rauhoittuvat ja elimistö saa happea kunnolla, koko kroppa rentoutuu.
Hengittäminen on jotain, mitä ei voi kerätä varastoon pahan päivän varalle. Hengittäminen tapahtuu tässä ja nyt.
Onneksi hengitys on tahdosta riippumatonta. Voimme kaikessa rauhassa puuhata hajamielisesti asioita ilman että koko ajan pitää muistuttaa itseään että "ai niin se hengitys". Luoja on luonut meidät hengittämään yksi hengenveto kerrallaan, ensimmäisestä hengenvedosta viimeiseemme.
Ei siis ihme että hengittäminen on meille henki ja elämä. Ja että elämä ilman henkeä on tekohengitystä.
"Jumalan henki on minut tehnyt,
Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän" (Job 33:4)
Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän" (Job 33:4)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit lähettää kommentteja ja omia kuulumisiasi suoraan Annelle sähköpostiin etunimi.sukunimi at hotmail.com Kiitos!