Annan lento lähti jo!

Puoli vuotta sitten tulimme tänne saarille yhdessä Annan kanssa, täysin tietämättöminä siitä, että mitä kaikkea edessämme olisikaan. Nyt vauhdikkaan ja ikimuistoisen alkuajan jälkeen oli Annan aika lähteä Suomeen -juuri kun kaikki alkoi olla vähän niin kuin normaalia ja kaikkeen alkoi vähitellen tottua. Anna selvisi hienosti tehtävästään, mutta varmastikaan hän ei ole enää se sama Anna, joka tänne puoli vuotta sitten tuli. Nyt katseessa on maailmanmatkaajan katse, koti-Suomikaan ei enää koskaan näytä samalta kuin ennen ja asioihin suhtautuminenkin on varmasti saanut uutta syvyyttä, asioita katsoo aivan uusista perspektiiveistä...

Matkalaukun pakkaaminen on taitolaji: vaatteet rullalle ja kansi kiinni. Sitten punnitaan ja otetaan puolet pois laukusta raa'asti vaan. Ehkä-sitten-joskus-vaatteet saivat jäädä rannalle, mutta lahjaksi saadut karmeat paikalliset vaatteet sentään saivat armon...

Tässä Anna poseeraa viimeisen kerran Vilingilin ferryterminaalin "Tämä lautta lähtee seuraavaksi"-kyltin edessä (emme tosin tiedä mitä siinä lukee, mutta ehkä jotain sellaista!)... Saattamaan lähti myös apulaisemme Hazza miehensä Musan kanssa. Kello on 10 illalla ja täysin normaali "lähdetäänpäs kävelylle"-aika. Ferrymatka oli hurja, sillä myrsky riepotteli lauttaa kunnolla. Mutta mahansisältö pysyi kuin pysyikin siellä missä sen pitääkin pysyä. Lentokentällä sitten ei kun syömään jäätelöä Mövenpickiin. Nam. Mutta kuinkas ollakaan, kun lähdimme Annaa portille saattamaan, ei Annan lentoa näkynyt missään. Saimme selvillle että lento menikin jo kuusi tuntia sitten! Lentoyhtiöstä oli yritetty Annalle soittaa mutta Annnan paikallinen kännykkä oli jo pois päältä. Onneksi lentoyhtiö tarjosi korvaavaa lentoa seuraavana päivänä. Niin saatoimme Annan lentokenttähotellille vievälle minibussille ja jätimme Annalle jäähyväiset. Seikkailua loppuun asti, todella! Kello oli jo yksi yöllä, kun pääsimme kotiin Vilingiliin. Niksu nukahti ferryyn, näkiköhän unia siitä miten hyppivät Annan kanssa laiturilta mereen...