Paikallisia rohtoja

Onneksi olemme olleet täällä kutakuinkin terveitä, mutta pari tavallista flunssaa ollaan sairastettu ja Niko kerran sitkeän korvatulehduksen, joka osoittautuikin helposti vältettäväksi sairaudeksi, sillä Niksulla oli korvatulehdus sen vuoksi että hiekkaa ja merivettä oli jäänyt korvakäytävään. Jatkossa tiedämme huuhdella korvat huolellisemmin silloin kun Niksu on pyörinyt rannan aalloissa... Aallot kun heittävät mukanaan hienoa hiekkaa. Ja hiekka korvassa ei ole hyvä juttu...

Mutta että sairastua nyt kunnon lenssuun tropiikissa? No, flunssan saa täällä tosi helposti: jääkaappikylmiksi jäähdytetyistä toimistoista, kaupoista ja takseista! Etenkin taksit on pahoja, sillä yleensä taksiin hyppää suoraan hehkuvan kuumalta kadulta hikisenä. Taksissa sitten kun ilmastointi puhaltaa suoraan päälle jääkylmää ilmaa, ei ihme että vilustuu.

Mutta jos täällä erehtyy flunssan saamaan, paikallisilla on oivat rohdot niihin: kuumaa ja väkevää inkivääriteetä sekä palmunlämmintä kookosmaitoa suoraan luonnon pakkauksesta! Inkivääritee on srilankalainen sekoitus 14 eri yrtistä ja se maistuu samalta kuin joisi neuloja! Niin väkevää, pistävää ja kirpeää se on! Mutta se tepsii! Miksi aina lääkkeiden pitääkin maistua niin pahalta?

Mutta eipä tuo nuori kookoskaan kovin hyvältä maistu vaikka se niin eksoottiselta ja hurmaavalta näyttääkin. Nuoren kookoksen (vai miten tuon young coconutin kääntää?) maidon maku on kuin tiskivettä (anteeksi vaan kaikki, jotka sen makua rakastavat!), juoman koostumus on hieman paksuhko, kuvailisin "limainen". Noh, ei lempijuomaamme, kohteliaasti sanottuna.

Terveellistä se mitä todennäköisemmin kuitenkin on, mutta ah, vielä emme oikein ole päässeet sen makuun, vaikka sitä meille JOKA kerta tarjotaankin kun projektisaarelle mennään. Olemme oppineet tätä paikallista Grandia juomaan kiltisti ja "ilman pahaa ilmettä"!