Kuvassa lentokentän takana pääkaupunkisaari Male ja sen takana piskuinen kotisaaremme Vilingili!
Vaan pieneltä tuo pääkaupunki näyttää.
Malessa on 100 000 asukasta!!
Lentokenttäsaari Hulhule
Projekti etenee hieman aikataulusta jäljessä, sillä monsuunituulien mukana on tullut pahoja myrskyjä, joten kaikkia kattotöitä ei ole voitu tehdä vielä...
Mutta avajaisia olisi tarkoitus päästä viettämään suunnitellusti syyskuun alussa.
Sään epävakauden vuoksi me jäimme jumiin projektisaarelle, sillä meri oli niin myrskyinen, ettemme voineet palata kotiin! Mutta ei hätiä mitiä, meistä pidettiin saarella hyvää huolta.
Niksu pääsi toisten lasten mukana kouluun. Sai koulun rehtorilta ihan oman koulupuvunkin, niin jatkossa kun käymme projektisaarela, voi Niko mennä kouluun aina mukaan. Niksu viihtyi hyvin saaren lasten kanssa, ja oli vain iloinen, että jäätiin jumiin saarelle. Ja vaikka vettä satoi, niin se ei menoa haitannut, jalkapallon peluussa ei kielimuuria ollut...
Olemme saareet saarelta ystäviä, ja yksi nuorimmista on Mail, 8kk!

Niksu ja Mail
Torstai-iltana pääsimme myös mukaan häihin. Malediivilaisissa häissä tapana on järjestää vastaanotto (reception), jossa hääparia onnitellaan kättelemällä ja heille tuodaan lahjoja. Hääjuhlan ohjelmassa on (kovaäänistä) musiikkia ja paljon ruokaa! Ihmiset rupattelavat keskenään ja tunnelma on iloinen. Vihkimiseen ei liity uskonnollisia rituaaleja, vaan vihkiminen tapahtuu maistraatissa papereita täyttämällä. Hääpari pukeutuu punaiseen, samoin sulhaspojat.
Tilasimme torstaina pikaveneen viemään meitä kotiin kun näytti että myrsky laantuisi. Mutta perjantaina heräsimme siihen, että jälleen "palmuilla oli tukka putkella": oli ihan mahdoton myrsky.
Ihme kyllä myrsky meni ohi ja aamiaisen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin palaamaan kotiin. Kuvassa projektikoordinaattori tukka putkella pikaveneen kyydissä...
Kotisaarelle päästyämme alkoi jälleen myrsky, joten matkasimme kreivin aikaan!
Malessa on 100 000 asukasta!!
Niksu pääsi toisten lasten mukana kouluun. Sai koulun rehtorilta ihan oman koulupuvunkin, niin jatkossa kun käymme projektisaarela, voi Niko mennä kouluun aina mukaan. Niksu viihtyi hyvin saaren lasten kanssa, ja oli vain iloinen, että jäätiin jumiin saarelle. Ja vaikka vettä satoi, niin se ei menoa haitannut, jalkapallon peluussa ei kielimuuria ollut...
Niksu ja Mail
Ihme kyllä myrsky meni ohi ja aamiaisen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin palaamaan kotiin. Kuvassa projektikoordinaattori tukka putkella pikaveneen kyydissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit lähettää kommentteja ja omia kuulumisiasi suoraan Annelle sähköpostiin etunimi.sukunimi at hotmail.com Kiitos!