Herkkuja

Miten sitä aina kaipaakin jotain sellaista syötävää mitä ei löydy kaapista tai jota on hankalaa saada edes kaupasta? Esim välillä iskee ihan mieletön Muhku-sämpylöiden ja ohuenohuiden kinkkuviipaleiden himo. Entäs sitten ruisleipää metwurstilla? Mustikkarahkaa... Oltermannijuustoa... Fazerin Sinistä ja Juhlamokkaa... Salmiakkia... ja Valion jäätelöä.

Wau, olispa upeeta päästä suomalaiseen ruokakauppaan. Vielä en ole nähnyt siitä unta, mutta sellaisia unia uneksin kun asuimme Bangladeshissa...

Mutta onneksi myös täällä olemme korvike-herkkuja onnistuneet saamaan, vaikka siis Suomi-herkkuja emme pääsekään shoppailemaan. Kahden viime päivän aikana olemme erityisesti päässeet herkuttelemaan, nimittäin gyozalla ja tonnikalalla!

Jos jotain ikävöimme Japanista, niin gyozaa! Pääsimme herkuttelemaan näillä kaali-liha-valkosipuli-soija-chiliseesamiöly-piirakoilla, kun japanilainen rouva alakerrasta oli onnistunut saamaan piirakoiden kuoria Japanista ja jopa kaikkia tarvittavia aineksia gyozan tekoon.

Minäkin pääsin ensimmäistä kerran elämässäni nipistlemään näitä piirakoita kiinni, hauskaa oli! Ja vielä hauskempaa kun päästiin sitten myös niitä maistamaan.

Juuri kun olin saanut mahani IHAN täyteen, muistin, että olin luvannut syödä kaksi gyozaa Hanskulle! Ja hei Hansku: mä IHAN sua varten söin sitten ne kaksi viimeistä. Enempää ei olis mahtunut millään! Mutta nams. Hyvää oli!

Ja se mitä tulemme varmasti aina kaipaamaan täältä saarilta, on tuore tonnikala! Tässä poreilee pannulla kolme tonnikalafilettä, yhteispaino 600 grammaa.
Kilohinta on nyt ei-tonnikalanpyyntiaikana korkea, 7 euroa/kg.

Ja tätä herkkua söin sitten Titalle! Ja hei Titta: ai että oli muuten HYVÄÄ!