Pähkinä purtavaksi

Palapelin rakentaminen on loppujen lopuksi hauskaa puuhaa. Sitä klassista silmän ja käden yhteistyötä, jossa väkisinkin muut ajatukset unohtuvat. Olemme alkaneet kokoamaan 1000 palan palapeliä vintillä... Yläkerrassa vaan on aika kuuma, mutta aina silloin tällöin on mukava hetkeksi istahtaa palapähkinän ääreen ja pähkäillä ja pohtia palojen paikkoja... (onneksi alkuvaiheessa oli Ida ja Jukka auttamassa!)

Ensimmäiset hetket palapelin kokoamisessa voivat tosin olla aika turhauttavia: paloja on NIIN paljon ja tuntuu, että niitä on varmastikin liikaa! (Mihin näitä nyt alkaa levittelemään? Palapeli kun vaatii ihan oman rauhallisen paikan, sillä voi mennä viikkoja ennen kuin se on valmis...)

Alussa palat näyttävät kaikki samanlaisilta ja ensisilmäyksellä jokainen "taivaspala" on samanvärinen... Mutta jokaiselle palalle on vain yksi oikea paikka. Eli ei kun lajittelemaan värin mukaan kasoihin... siitä se sitten alkaa, reunapaloista ja "kirkuvista" yksityiskohdista.

Työ on hidasta ja yhtään palaa ei saa hukata, sillä mikään ei ole niin turhauttavaa kun etsiä sitä viimeistä kadoksissa olevaa palaa. Viimeisen palan tavallinen lymypaikka on maton tai sohvatyynyn alla...

Mielestäni palapelin rakentamisessa kaikkein hauskin vaihe on kuitenkin yrittää löytää kaunis ja erilainen palapeli... Tuntuu että kaikki palapelit ovat maisemakuvia, joissa on taivasta, alppeja, kukkia ja merta...

Tämä työn alla oleva palapeli on Niksun valitsema, ja tällä kertaa siinä ei ole yhtään kukkaa... joko kuvasta saa selvää mitä se esittää?