1.9.2007

Matkalaukkulapsesta matkalaukkuäidiksi

Kuinkakohan monta kertaa olen elämässäni pakannut matkalaukkua? Kertoja on varmasti jo tuhansia... Minä pidän pakkaamisesta, joten matkalaukkuelämä sopii minulle ihan hyvin. Itse asiassa olen niin paljon elämäni aikana muuttanut ja pakannut tavaroita, että koen oloni hyvin kotoisaksi ottaessani kaapin päältä matkalaukun alas...

Taas tänä iltana olemme jälleen pakanneet tavaroita laukkuihin, sillä huomenna lähdemme muutamaksi yöksi projektisaarelle. Matkalaukuissa on jo vaatteet ja työpaperit, mutta lisäksi mukaan kun muistaa ottaa kännykän laturin, snorklausvehkeet, pyyhkeet ja lakanat alkaa tavarat olla kasassa. Matkaan pitää täällä lähteä aina sillä mielellä, että matka voi venyä aiottua pidemmäksi, koska jos meri myllää, niin jumiin jäädään...

Mutta sitähän varten matkalaukut on, että niihin pakataan reissussa tarvittavat tavarat. Niksu pakkaa reppuunsa Aku Ankan taskukirjoja (5kpl) sekä unokortit ja jalkapallon! Annen laukusta löytyy kaikkea paperista: kirjepaperia, vessapaperia, tissue-paperia ja kirjoja...



Sami ei lähde minnekään ilman kameroitansa tai tietokonettansa, tällä kertaa Sami pakkasi mukaan myös kaksi isoa virveliä (haaveenaan saada ISOJA kaloja!).


Joo, me olemme jälleen kuin naparetkelle lähdössä kun tuota tavaramäärää katsoo. Täällä vaan on niin harmillista kun tavaroita ei voi pakata auton peräluukkuun piiloon jo edellisenä iltana, vaan kaikki kamat on pää hiessä raahattava aamulla laiturille, josta pikavene tulee meitä hakemaan.

Vielä kerran ennen nukkumaanmenoa tärkeä tarkastus:
Onko kaikki mukana? ...apua, onkohan korvatulppia pakattu mukaan? pikavene kun pitää sen verran kovaa meteliä, että korvat soi koko päivän, jos tulpat unohtuu kotiin....
Onko jotain mitä voisi jättää pois?...No, Sami ei luovu virvelistään, eikä Niksu jalkapallostaan enkä minä kirjepapereistani, joten... ei...

Hmm. No, jotain mitä meillä EI ole mukana, on ruoka! Ruokaa emme lähde täältä kantamaan, sillä ruoka on saarella todella hyvää: erilaisia kaloja ja muita mereneläviä sekä kookosta ja roshia (littulättyleipää)...

Matkalaukut on jälleen valmiina lähtöön. Ainoa harmi matkulaukkuelämässä on se, että nuo mokomat laukut pitää myös jonkun kantaa (tai vetää perässään kuoppaisia ja hiekkaisia katuja pitkin...). Ja kun hellettäkin on 30 ja risat ei ole ihme että Mies ei pidä lempiurheilulajinaan matkalaukkujen raahaamista. Vaan minkäs teet kun matkustaa pitää...

-Anne-

1 kommentti:

  1. Voi ja yes! Matkalaukkuelämässä on hohtoa ja tuskaa! Mutta vaihtaisinko sitä pois? En ainakaan itse uskaltaisi olla semmoista päätöstä tekemässä...onneksi on Isukki, joka kulkee mukana ja kantaa hetkestä toiseen. Mutta ne matkalaukut kyllä täytyy itse kantaa!!! Meillä oli taas Laosiin palatessa 11 matkalaukkua ja rattaat, turvaistuin ja telkkari! Siinä kyllä tarvittiin jo muitten apua!

    VastaaPoista

Voit lähettää kommentteja ja omia kuulumisiasi suoraan Annelle sähköpostiin etunimi.sukunimi at hotmail.com Kiitos!