Joulukuvia

Saimme viettää ikimuistoiset joulunpyhät Kuredun lomasaarella, joka on meille tuttu jo 16 vuodentakaisesta häämatkasta... On aika uskomatonta, että kaikista noin sadasta Malediivien turistisaaresta juuri tälle meidän häämatkasaarellemme olemme päässeet vierailemaan uudelleen... Kuredu on tosin muuttunut NIIN paljon 15 vuodessa, että tuskin sitä enää tuntee samaksi saareksi. Myöskään veden päälle rakennettuja vesibungaloweja ei ollut silloin vielä.. Nyt Kuredulla voi pelata jopa golfia! Samin tyylinäyte paljain varpain... Ja eipä näytä olevan kenkiä Jukallakaan!

Lapsille oli omaa ohjelmaa: joulukuusen koristeluun osallistui iloinen joukko lapsia ja pallojakin riitti kaikille! Saatiin kuusi sittenkin!!! Myös Joanna ripusti pallonsa kuuseen... Tässä kuvassa Niksu ja Julianne odottavat joulupukkia...
Lauleskelimme, että "Jos jouluna ei ole lunta, voiko joulupukki tullakaan"...

No, tulihan se pukki, soutuveneellä ENKELIEN kanssa! "Valepukki, se on VALEPUKKI!!",
huusivat Juuliska ja Niksu yhteen ääneen
kun näkivät että minkälainen pukki sielä oikein tulee!
"Se on ihan liian laiha ja ihan ruskettunut!" Taitaa olla puurot ja vellit hieman menneet sekaisin, kun joulupukki ja enkelit ovat eksynet samaan kuvaelmaaan... No, lapset eivät kauaa jaksaneet valepukkia ihmetellä, lasten ohjelmassa oli mm. joulukorttien tekoa ja heikkalinnojen rakentamista, snorklaamista sekä tietysti uimista, uimista ja vielä kerran uimista!!

Jouluaattoilta valkoisella hiekkarannalla "I'm dreaming of a white Christmas!" Joulutunnelmaan oli helppo päästä, sillä saari oli koristeltu jouluvaloin ja joka paikassa soi ne kauankaivatut joululaulut. Ja joululauluja saatiinkin kuulla pyhien aikana niin paljon, että kiitos, nyt riittää...

Ainoa asia, jota joulusta eniten kaipasin, oli ehdottomasti yhteiset stemmassa laulamamme joululaulut äitini ja siskoni kanssa... perheemme bravuuri on "Maa on niin kaunis", johon isänikin osaa ihan oman stemman... Hmm. mutta ei se mitään, lauletaan sitä sitten kun nähdään, vaikka keskellä kesää!

Vaikka olimmekin kaukana kotoa ja rakkaitamme, jouluaattona saimme käydä herkullisesti esillelaitettuihin juhlapöytiin! Kinkkuakin saatiin, mutta sitä sellaista ruotsalaistyylistä keittokinkkua... Ei ole suomalaisen harmaasuolatun veroista. Erityisterveiset Samin Mika-veljelle, jonka joulukinkku on maailman parasta!!!

Onneksi saimme viettää joulun yhdessä veljeni Jukan perheen kansssa... Jouluaaton synttärisankari, veljentyttäreni Julianne, sai jouluherkkujen jälkeen vielä jälkiruoaksi oman synttärikakun!!(näin "täti-ihmisenä" en voi olla sivuhuomautuksena sanomatta, että hei, mulla on kolme tytärtä: kaksi suloista veljentytärtä ja yksi iki-ihana siskontytär!!!)

Myös miehillä oli hymy herkässä,... etenkin kun pikku-Joanna piti huolen siitä, että käsitys suomalaisten äänekkäistä juhlista sai jälleen vahvistusta... Nimittäin Joannan malediivilaiset vaipat falskasivat niin täydellisesti, että vaipan aromikkaat sisällöt pyörivät yllättäin joulupöytämme alla... Onneksi lattia oli korallihiekkaa ja aromipallerot saatiin potkaistua piiloon, ettei ihan koko ravintolan väki tiennyt miksi suomalaiset niin älyttömästi pöydässään hihittelivät! Joulu oli kaikenkaikkiaan ikimuistoinen!

Kotiin ollaan palattu ison pyykkikasan, palaneen selkänahan ja yli tuhannen valokuvan kera, joista parhaimpia paloja tulevien päivien aikana lisää!