Äiti, mä haluun tonne!

Istun eteisen lattialla päässäni neljä pipoa, jalassani kahdet villasukat ja käsissä eripari hanskat. Mistä ihmeestä on kyse?? No, Anne-tätihän se siinä Juliannen ja Joannan kanssa! Tosin täti siis Suomessa ja tätin tytöt hellemekoissa Mumbaissa. Eläköön nykyaika ja skype!! Käymme läpi talvitamineita, mitä tarvitaan että Suomessa tarkenee mennä ulos. Julianne ja Joanna nauraa käkättävät kun kiskon seuraavan varusteen päähäni: kypärämyssyn. -Hei mä muistan ton, mullakin on ollut tollainen! hihkaisee Julianne. -Mutta onko mullakin muka ollut tollaset? ihmettelee hän esitellessäni supervenyviä hanskoja. -Kyllä on, vakuuttelee Lilli taustalla. -Sullehan noita ostettiin monet parit, kun aina ne oli hukassa!!

Skype on ihana. Tosin eilen iltana sydämeni oli nyrjähtää paikaltaan kun jälleen tungeksimme koko perhe läppärin ääreen. Nauroimme, vilkuttelimme ja yritimme saada äänemme kuuluviin kun höpöttelimme kaikki yhteen ääneen. Sitten se tapahtui: -Äiti, mä haluun tonne! huudahti Joanna osoittaen meitä sormellaan. Voi rakasta, voi kun pääsisitkin lankoja pitkin tänne. Minäkin tulisin sinne heti paikalla jos se vain olisi mahdollista...Silloin kun minä olin pieni tyttö, näköpuhelin oli suuri vitsi. Mutta jospa sitten kun minä olen jo vanha mummo ja Juuliska, Joanna ja Niksu aikuisia, voisi lankoja pitkin paikasta toiseen siirtyminen ehkä ollakin jo mahdollista. Sekunnissa maailman äärestä toiseen nappia painamalla?! Niin, se kuulostaa ihan yhtä typerältä vitsiltä kuin näköpuhelin silloin joskus. Mutta mistäs sitä tietää...

Mutta ennen sitä nautitaan nykytekniikasta ja skypestä. Kaukohalaus ja nettisuukko tätiltä tätin tytöille!!

Lilli ja Joanna
...sekä skype-smilet!