Sytosalin vuodatus

Syöpätautien poliklinikka, Lahden keskussairaala, 30.1.2008 perjantai 13.30 - 15.00

Istun läppäri sylissä sairaalavuoteessa kuulokkeet korvilla. Kool and the Gang laulaa taustalla "uu-uu Joanna I love you"... Kyllästyin jo tämän päivän Frendiannokseen ja projektin vuosiraporttiinkaan en jaksanut sitten kuitenkaan (hyvästä yrityksestä huolimatta) keskittyä. Niinpä päätin sitten kirjoittaa blogitekstin ja vielä kerran vääntää rautalangasta, mistä näissä mun syto-hoidoissa on oikein kyse ja miten ne sujuvat. Itse tiputukset sujuu ihan leppoisasti, ne eivät tunnu oikeestaan miltään, vaikka ne 700 millin tuntivauhtipaineella suoneen tiputellaankin.

Saan sytot aina kahden viikon välein. Yksi hoitokerta tarkoittaa kahta peräkkäistä hoitopäivää. Eilen sain myrkkyjä suoneen kolmen tunnin ajan, tänään puolitoista tuntia. Eilen tippa oli kiinni vasemmassa, tänään kanyyli nököttää oikeasssa kämmenselässä. Kirjoittaminen sujuu ihan ok, kanyylista huolimatta.

Alkuperäisiä annoksia on sen verran muutettu, että Kytril-niminen suonensisäinen pahoinvoinninestolääke on vaihdettu Emend-tabletteihin (tehoaa miljoona kertaa paremmin!). Lisäksi Oksaliplatiinia, Fluorourasiilia ja Leucovorinia on redusoitu 25%. Vielä voidaan vähentää 25 prossaa lisääkin, hoitojen edetessä. Hoito on aloitettu maksimaalisella teholla ja syy miksi näin tehdään, on se, että myrkyt jäävät elimistöön ja vähitellen sieltä haihtuvat. Eli kaksi viikkoa sitten saamani myrkyt yhä muhivat kehossa ja tänään taas saan uudet myrkyt. Joten, jotta kestäisin nämä kaikki 12 hoitokertaa, on tätä pelivaraa annoskoon pienentämiseen myös oltava. Tänään saan viidennet koktailit, vielä 7 edessä. Selvyyden vuoksi mainittakoon vielä, että nämä mun saamani sytot on kaikki kirkkaan värisiä, ei "sitä punaista, josta lähtee varmana tukka".

Anyway, nyt tuntuu, että annokset ovat kohdallaan. Pahoinvointia ei ole, vaikka sellainen perusällö-olo aina näistä tuleekin. Mutta onko ihme, kun niin monta litraa litkuja muhun lykkäävät. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, oma tukka on vielä päässä. Täysin sivuvaikutuksitta en näitä sytoja tosin kestä. Viime yö meni päänsäryssä ja kummallisessa korvien huminassa (johtuu kortisonista, 20mg, jotan annetaan pahoinvoinnin estämiseksi). Lisäksi saan Calsiumia 10 ml ja Magnesiumia 4 ml turvotuksen aiheuttamaan käsienpistelyyn. Ja lisäksi vielä Furesista 20 mg tablettina nesteenpoistoon eli turvotuksen laskemiseen. Että juu, koktailit, todella!!

Eilen eri lääkeaineiden tiputusten välillä suonta huuhdeltiin glukoosi- eli sokeriliemellä, jotta eri litkut ei sakkaisi keskenään. Sokerilientä siksi, koska Oksaliplatiinia ei voi antaa suolaliuoksen kanssa. Tänään saan muuten samat litkut kuin eilen, mutten Oksaliplatiinia enkä Calsiumia enkä Magnesiumia, siksi huuhteluliemenä litkujen välillä käytetäänkin tänään Natriumkloridia eli suolaliuosta.

Usein olen törmännyt luuloon, että kaikki syövät hoidetaan samoilla lääkkeillä, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Jokainen syöpä vaatiin omanlaisensa hoidon riippuen lukemattomista eri syystä. Ja vaikka saisikin ihan samaa koktailia kuin joku toinen, voi sivuoireet olla ihan päinvastaiset. Saamani Oksaliplatiinin erityispiirre on siitä aiheutuvat kylmäoireet. Itselläni oksaliplatiinista käsi menee ihan jääkylmäksi. Siksi angoravillatakki on ihan must, samoin villasukat. Lisäksi on ehdoton kielto syödä tai juoda mitään kylmää. Pari kertaa olen erehtynyt kaivamaan pakastimesta jotakin ja voi että se tuntuukin ihan karmealta, kuin saisi sähköiskuja!! Ja jos erehdyn juomaan vaikkapa kylmää vettä, meinaa kurkku mennä tukkoon! Mutta nämäkin oireet sitten helpottavat parin päivän päästä, jolloin jäätelöäkin sitten jo uskaltaa maistaa.

Vuorokauden kuluttua sytoista, Sami pistää mulle leukosyyttibuusteripiikin, Neulastan, joka sitten piiskaa luuydintä tuottamaan valkosoluja. Sytot kun tuhoaa kaikkia uusiutuvia soluja. Hyviäkin, esim koko suolistoflooran, mikä aihettaa neljäntänä päivänä sytoista ihanan ripulin. Mutta siihenkin sitten vaan Imodiumia naamaan. Ja purkista Rela-maitohappobakteerja napaan. Koktaileja, todella... Neulasta-piikin perustarkoitus on välttää saamasta neutropeniaa. Kerran olen se jo sairastanut ja oppinut että flunssaa on kaikin keinoin yritettävä välttää. Meille ei ole siis kenelläkään flunssaisella mitään asiaa. Ja kylään jos mielii tulla, on nöyrryttävä kurvaamaan sisään käsienpesun ja käsien desinfioinnin kautta...

Seuraavien päivien aikana on siis odotettavissa kaikkea epämukavaa ripulista turpoamiseen ja kasvojen punotuksesta yliväsymykseen ja jonkinasteiseen tylsyyden maksimointiin. Pää menis kyllä, vaan ei kanna heikot sääret... Mutta niinpä sitä kummasti sitten sitä viidentenä päivänä alkaa jo kirkastumaan ja viikon päästä saatan löytää itseni jälleen metsästä hiihtämästä. Kahden viikon päästä istun sitten taas täällä syto-salissa kanyyli kämmenselässä Frendejä hihittämässä. Hetki kerrallaan, muu ei auta. Tänään sain tulla tänne "mummojen bingoluolaan" (niin edelleenkään en ole bongannut täältä yhtäkään toista kolmekymmpistä) suoraan kosmetologi-ystäväni käsittelystä: Kulmat ei ole siksi lainkaan kurtussa vaan somasti kurissa ja kuosissa! Ja luomillakin ihan oikeaoppiset banaanivarjostukset. Kiitos Laura-darling!! Teidän ihanien ystävien avulla mä todellakin aion selvitä näistä myrkyllistä koktaileistani!!